Suihkun raikkaana, hyväntuoksuisena

Kuinka lämmin, juokseva vesi voikaan tuntua näin ylelliseltä!? Olemme toki peseytyneet niillä mahdollisuuksilla joita meillä autossa on, mutta edellisestä suihkusta on 2 viikkoa. Olemme säästäneet melkein 50€ tämän kahden viikon aikana, kun olemme peseytyneet vain kylmällä vedellä lavuaarissa. Tänään vietimme oikein huoltopäivää. Täytimme ja tyhjensimme tankkeja autosta ja kävimme läheisellä leirintäalueella suihkussa 4€/hlö. Mielenkiintoista, mutta Norjassa oli halvempaa pestä pyykkiä ja käydä suihkussa, kuin täällä Ranskassa.

Nyt meillä on teehetkeä viettämässä Miehen uusi kiipeilykaveri. He istuvat pöydän ääressä ja suunnittelevat suuria vuorireittejä ensi viikolle ennenkuin lähdemme jatkamaan matkaa kohden Verdonia.

Ma Chamonix vol.2

Näin minä koen Chamonix'in

Ma Chamonix

Näin minä näen Chamonix'in

Päivitystä

Alkaa olla kesäsesongin viimeisiä päiviä Chamonix'ssa. Vettä ripsii hiljalleen ja ulkona on enää +15°c. Suurin osa turisteista on lähtenyt ja kaupunki saa hengähtää hetken, ennenkuin talven turistit tulevat.

Mies lähti jo aamusta valloittamaan joitakin kallioreittejä ja me taidetaan Alli-koiran kanssa järjestellä kotia taas lähtökuntoon ja pidellä sadetta.

Pari päivää sitten oli puhetta meidän sunnuntaikävelyistä ja siinä samalla Mies muisti kuulleensa jostakin miehestä joka juoksee vuorille ja takaisin t-paita päällä, shortsit jalassa ja lenkkareissa. Hän on Espanjalainen Kilian Jornet (s.87) ja on juossut mm.Chamonixista Mont Blancille alle 5 tunnissa              (yleensä siihen varataan muutama päivä). Myös Suomalainen Tommi Laitaervo harrastaa tällaisia vuorijuoksuja ja jossakin haastattelussa oli sanonut että olihan se kiva päästellä vuoriston serpentiinipolkua alas Plan D'aguillelta kun takana oli 80 km juoksu. Samaa serpentiinipolkua me tultiin alas, eikä mua ainakaan rallatuttanut yhtään kun ajattelin etten edes selviä hengissä alas.

Midin asemalla toissapäivänä Mies oli pelännyt myöhästyvänsä viimeisestä hissistä, kun punapaitainen mies oli juossut hissiasemalta alas ja taas ylös, aivan kuin etsien jotain. Lähemmäs päästyään Mies oli todennut juoksentelijan olevan kukas muu kuin Kilian itse. Hänestä tehtiin jotain haastattelua ja haluttiin kuvata juoksua. Hän oli ylhäällä t-paita päällä ja shortsit jalassa. Mä olin paksussa untuvatakissa ja vuorikengissä.

Tänä aamuna käytiin Allin kanssa lähi Bulangeriessa ja haettiin un baguette ja un croissant aamukahville.

Aamiainen 3842 metrin korkeudessa

Sain lahjaksi Miehen kiipeilykaverilta hissilipun Midin asemalle. Häneltä jäi päivä käyttämättä, kun piti palata sorvin ääreen. Yksittäinen lippu maksaa muistaakseni 55€, ei siis mikään pieni lahja meidän tarkan markan talouteen. Mies oli säästänyt jo entisessä elämässä hissilippujen hinnat itselleen, kun tiesi tarkalleen mitä aikoi kiivetä täällä.

Eilen lähdimme muiden alppinistien kanssa aamun ensimmäisellä hissillä ylös. Hissi kulkee joidenkin rullien yli ja tärisee aika kovaa ja jää hetkeksi huojumaan, ennenkuin taas jatkaa tasaista kulkuaan. Oli rauhoittavaa, kun kukaan ei kiljunut niissä kohdin. Asemakin oli ihanan hiljainen, kun turistit eivät olleet vielä tulleet paikalle. Vain raskas  vuorikenkien kopina kaikui tyhjillä käytävillä.

Alppinistit (Mies mukaan luettuna) siirtyivät raittiiseen ulkoilmaan Vallée Blanchen näköalatasanteen kautta. Mä siirryin seuraamaan heidän kulkuaan Chamonix- näköalatasanteelta. Tunnistin Miehen pitkästä rivistä, joka kulki lumista harjannetta alas " lumilaaksoon". Vilkutimme toisillemme ja mä siirryin sisätilan lämpöön nauttimaan ansaitut aamukahvit.

Kahvilassa oli mun lisäkseni vasta muutama asiakas. Otin cafe au lait'een ja croisantin, ranskalainen aamiainen. Oli muuten paras  croissant tällä matkalla ja kahvikin oli tosi hyvää.
Yhtäkkiä koko maisema katosi näkyvistä. En tiedä oliko se sumua, pilviä vai kosteutta, mutta ikkunoista ei näkynyt mitään siitä upeasta näköalasta joka juuri äsken oli avautunut kaikista ikkunoista. Sumu, pilvet, kosteus tai mikälie roikkui maiseman yllä muutaman tunnin. Oli turha yrittää mennä seuraamaan kiipeilijöiden matkaa tai valokuvaamaan vuoria janäkymiä. Niinpä istuin kahvilla Helena Petäistön kirjan kanssa ja aloin haaveilla Pariisista.

Ilman kirkastuttua kävin kuvaamassa ympäröivät maisemat ja jonkun kiipeilijäryhmän jotka olivat nousseet Taculin päälle. Sitten pilvet kietoutuvat taas Midin aseman ympärille.  Kiertelin matkamuistomyymälän ja yhtäkkiä asema olikin täynnä turisteja.

Matka yksin alas hissillä tuntui pelottavalta ajatukselta. Laitoin Miehelle viestiä siinä vaiheessa kun en enää keksinyt mitään muuta tekemistä kuin kahvilassa istuminen. Tiedustelin missä vaiheessa kiipeilyt on. Hän ilmoitti että menevät vielä yhdelle reitille.

Keräsin kaiken rohkeuteni ja astuin hissijonoon. Menisin alas, yksin, keikkuvalla kopilla yli 3000 metrin korkeudesta. Se ei pelaa joka pelkää. Vakuutin itselleni etten pelkää junassa, enkä lentokoneessa ja tämä on vähän niinkuin niiden yhdistelmä. Hissikoppi oli täynnä turisteja ja alaspäin tullessa rullien kohdalla on hetken sellainen olo kuin olisi vapaassa pudotuksessa. Tottakai siellä oli taas kiljujien armeija.

Onneksi olin käynyt midin asemalla hissillä jo viime kesänä, tiesin mitä odottaa, eikä matka ollut ollenkaan niin peloittava kuin ensimmäisellä kerralla. Minä tein sen, minä tulin alas yksin, minä kylenen mihin vaan!

Kotikoneella

Oih autuutta, oih ihanuutta.  Ostimme tänään Ranskalaisen pre payée liittymän ja nyt istun kotiterassilla, Grépon parkkipaikalla ja siirtelen dataa. Nyt olisi jopa, ehkä, suotavaa, toivottavaa ja mahdollista saada kuviakin liitettyä. Tämä on vain ensimmäinen osa testiä!

2525m, Brévent

Ihana sunnuntaikävely vuorilla. Kunto taitaa olla enemmän kohdillaan, reitti oli valittu oikein ja hissillä nousimme ensimmäiset 1000 metriä, siitä ylös melko jyrkkää, kivikkoista rinnettä. Ylhäällä pilvet olivat kerääntyneet hienoinpien huippujen ylle, mutta se ei haitannut yhtään, sillä maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit koko matkan.