Olen päivittänyt blogia puhelimella stabiilielämässäkin, mutta sitten jutut vaan loppuivat. Runosuoni ei sykkinyt, eikä mistään ihanistakaan tapahtumista, saati sitten ikävistä tullut kirjoitettua mitään. Nyt pitkästä aikaa tuntui siltä että haluaisin jakaa elämääni muillekin.
Puhelimessani OLI Blogger aplikaatio. Sana painolla oli. Täällä leirintäalueen wifissä puhelin päätti alkaa elää omaa elämäänsä ja päivitteli kaikenlaista ja tunki puhelimen muistin täyteen kaikenlaista ilman että mä olen yhtään ymmärtänyt mistä on kysymys.
Nyt kuitenkin ollaan tässä! Ja se on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti