Norjaa ristiin rastiin, halki poikki ja pinoon

Saavuimme Norjaan ma- ti 4-5.8. välisenä yönä. Juuri ennen majapaikkaa ns. Kallenrantaa alkoi elokuvasade, sellainen joka ei edes näyttänyt oikealta sateelta, vaan niinkuin joku olisi suihkuttanut sadetta auton päälle. Muutenkin Norjassa sade oli yllättävän kastelevaa. Siis tottakai sade aina kastelee, mutta Norjassa erityisesti. 

Henningsvaerissa taiteilija MR HMMMMMM???

Vietimme Lofooteilla ihanat pari viikkoa joiden aikana saimme nauttia kolmesta täysin aurinkoisesta päivästä. Kaikkina muina päivinä satoi ainakin vähän.

 
Elämän pienet ylellisyydet koostuivat ilmaisista Wi-Fistä, suihkuista( 20NOK/hlö, n.2.5€) ja muutamista kahvilassa syödyistä pullista ja juoduista kahveista, löytämistämme simpukoista, kiireettömyydestä ja yhdessäolosta. Lofooteilta lähdimme ajelemaan eteläänpäin. Ensimmäinen nähtävyys oli Saltstraumenissa jossa vuorovesivirta teki hienoja pyörteitä jokeen. Kalaonnea ei sielläkään ollut, vaikka niin luvattiin. Vieressä yksi mies tosin oli saanut paljon kalaa. Ehkä meillä oli vääränlaiset syötit, mene ja tiedä.

Salstraumenin jälkeen löysimme ihanan yöpaikan ja aamulla teimme pienen vaelluksen lähikalliolle. Näimme kallion päältä metsässä käyskentelevän hirven. Kuvat eivät tietenkään kerro mitään, mutta otettiinpahan kuvia vaikkapa vaan muistoksi. en liitä niitä ainakaan nyt vielä, kun nettiyhteys ei ole paras mahdollinen vieläkään. Jotunheimenin kansallispuistosta olenkin jo kirjoittanut tyhjentävästi,  todella hieno paikka!!!

Ihanan rauhallisen kansallispuiston jälkeen Reissupaku- Alf totesi että vuoristotiet ovat sille liikaa. Sama rutina kuin venettä vetäessä alkoi, mutta nyt niin pahana että Bromman ja Stavnin välissä oli pakko pysähtyä ja soittaa autoliittoon ja kysyä apua . Onneksi olimme maksaneet Karavaanarin tiepalvelusta. Soitimme Suomeen ja he hoitivat meille (monen mutkan jälkeen) paikallisen hinausauton. Emme kuitenkaan joutuneet hinaukseen, vaan mekaanikko katsoi auton alle, ajoi Miehen kanssa pienen koeajon ja totesi että on viisainta ajaa lähimpään kylään, Nesbyeniin. Heillä on huoltamon pihalla Camping, jossa voimme odottaa huoltamon aukeamista maanantaina. Vietimme neljä kallista päivää Norjan perähikiällä. Onneksi lähikaupassa (Kiwi) oli ilmainen Wi-Fi. Viihdytimme itseämme ja toinen toistamme koneella Miehen kännykällä. Etuakselin nivelestä oli ruiskunnut rasvat ulos. Maanantaina kumitutti kiristettiin, lisättiin rasvaa ja todettiin että on niin kallis osa, että saamme sen varmaan esim. Saksasta halvemmalla. 200€ kiitos!!!!!!!!!!!!!

Ryöstöä, sanon minä. 

No. näillä ensiavuilla pääsimme jatkamaan matkaa. Ensin samana päivänä Larvikiin, josta lautta Tanskaan lähtisi seuraavana aamuna klo 08.00. Yövyimme ihan sataman vieressä lähikujalla. Menimme ostamaan liput klo 06.00 ja sitten Tanskaan. Olin haaveillut että viettäisimme Tanskassa pari päivää, mutta kun mulle selvisi ettei heilläkään ole Euroa totesin että on liian monimutkaista alkaa vaihtaa rahaa ja venkslata hintojen kanssa. Kävimme Skagenissa katsomassa kahta majakkaa ja Itämerta, joka kohtaa Atlantin. Ihanan sympaattinen kaupunki, mutta veri veti jo Euromaihin.

Nyt olemme jo Saksassa Ostseecampingplatz Familie Heidellä, eli Itämeren campingille. Saman meren rannalle, kuin tekin. Ihanan ylellistä!! Lämmin suihku, puhtaat, kuivat pyykit, puhtaat astiat, sähkö ja nettiyhteys. Huomenna klo 12.00 matka Saksassa jatkuu kohti Ranskaa ja Nixulaa, eli Chamonix' ta.

Pysykäähän kärryillä!!!!!!

Ihana tuliainen Suomesta kiipeilykavereilta, iso kiitos!!!!!!

Smørstabbrean, kivat kahvit, lettukestit, Ihana elämä

Meidän arkemme Norjassa, Reissupakussa on muotoutunut sellaiseksi, että etenemme joka päivä 200-400 km. Pysähdymme ihanalle "leikkikuuselle", tiedäthän sen liikennemerkin joka näyttää legopalikan puulta, teemme jotain reissuruokaa ja juomme kahvit ja etsimme uuden 'leikkikuusen' yöpaikaksi ja teemme kunnon ruoan. Tähän mennessä emme ole maksaneet Norjassa yöpymisestä penniäkään, kaikesta muusta olemmekin sitten maksaneet ihan riittävästi.

Hirveässä pullanhimossa teimme eilen illalla maailman parhaita lettuja. Saimme Lofooteilla Joelilta (kiipeilykaveri) lahjoituksena vehnäjauhoja kun hän ei halunnut viedä niitä enää kotiin. Illalla Mies paistoi lettuja ulkona kaasukeittimellä ja meillä oli ihanat lettukestit. Reissupakussa kaikki maistuu niin hyvältä, tai sitten kaikelle antaa niin paljon enemmän arvoa, kun sen eteen täytyy aina vähän ponnistella.

Viime yön vietimme Jotunheimenin kansallispuiston tienoilla ja aamulla oli herätys jo klo 8, sillä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa jäätikölle. Ensin vaelsimme jäätikön reunalle muutaman tunnin Krossbu-majalta. Jäätikön reunalla sain opastuksen jäätiköllä toimimiseen, pelastautumiseen jos jompi kumpi putoaa railoon tai jos muuten tapahtuu jotain ikävää. Sitten raudat kenkiin ja jäätikölle. Nousimme jäätikölle kamalaa kiviröykkiöpolkua, jossa mun teki mieli antaa periksi useammin kuin kerran, mutta Suomalaisella Sisulla ja jäätikön kutsua kuunnellen ponnistelin uskallukseni äärirajoilla. Takaisin tullessa huomasimme että vieressä kulkee hyvä polku.  Olenpahan taas kokemusta rikkaampi. Nyt istumme Wi-Fin äärellä, palkintokahveilla Turtagro n majalla. Voittajan on kato helppo hymyillä.

Oli yllättävän raskasta kiivetä ylös jääseinämää, kun oli jalat väsyneet jo kivikoiden ylityksistä, sekä nousuista. Pelottavaa, mutta niin kiehtovaa! Sanoinkin Miehelle että tämä on melkein yhtä hienoa kuin Eiffeltornissa käyminen. Mua jännitti eilen illalla jäätikölle meno niin paljon, ettei uni meinannut tulla silmään millään. Niin suuren luonnonilmiön edessä ei kannata paukutella henkseleitä vaan suhtautua jäätikköön sen vaatimalla nöyryydellä. Musta on ihan mieletön ajatus että jäätikkö on virta, joka liikkuu, vaikkakin hitaasti, mutta liikkuu kuitenkin, vaikka se näyttääkin vain yksi jäämöhkäleeltä. Näin elämäni ensimmäisen jäätikön Chamonix'ssa ja siitä lähtien jäätiköt ovat kiehtoneet minua suuresti. Nyt olen omin pikku jaloin kävellyt jäätiköllä!

Houston, We have a problem...

Olen yrittänyt julkaista jäätikkökokemustani, mutta Herra Wi-Fi ei ole ollut suosiollinen.  Reissupakudta pamahti perjantai iltana ilmeisesti vetoakselin nivel. Nyt odotamme Nesbyenissä huomenna aukeavaa korjaamoa, mutta siitä kuulette ensi kerralla.

Kauppakeskukset rulettaa

Olemme edenneet Trondheimin lähistölle paikkaan, jonka nimi on Hell (kiipeilykallio täällä on syy miksi poikkesimme tänne.) Mun mielestäni Norja alkaa jo olla niin nähty! Luulen että Alli alkaa olla jo vähän samaa mieltä.  Mutkaiset vuoristotiet eivät ole meidän juttu! Alli seisoo ohjaamossa penkkien välissä ja läähättää ja katsoo meitä syyttävästi. Tänään yritämme edetä Jotunheimenin kansallispuiston tienoille (katsomaan lisää vuoria, Mies kommentoi vieressä). Mulle alkaa noi vuoretkin riittää. Tasaista maata, suihkua, halvempaa ruokaa pliis!

Norja on kallis maa, köyhälle

Olemme olleet kaukana Wi-Fistä jo monta päivää. Lähdimme Lofooteilta kun kaikki Suomalaiset tutut palasivat arkeensa Suomeen. Olemme ajaneet n. 200km päivä matkoja, joten matkan ei voi sanoa edistyneen paljonkaan. Ajelemme rauhaksiin Norjaa päästä päähän js pysähdymme kun mielenkiintoisia paikkoja tulee vastaan. Mitään ei oikein ole varaa ostaa, ruokakin tehdään niistä mitä meillä on ja kaupasta haetaan vain leipää ja maitoa. Ihana oli kuitenkin kun löysimme Kallen rannasta simpukoita jo toistamiseen. Kun olisi ollut vielä sitä valkoviiniä. Kaipaan niin Coca-colaa ja muita amerikan hapatuksia, sekä tietty Suomalaisia irtokarkkeja! Päivääkään en vaihtaisi pois, ihana olla kekseliäs ja kehittää herkkuja, nettisurffailuja ja suihkupaikkoja. Mitä muuta ihminen tarvitseekaan kuin ruokaa, juomaa, suojaa, lämpöä, seuraa?

Itse haetut simpukat porisemassa kattilassa

It

Voitaisko ajaa jo tasamaalla, pliis

Matkalla Muumilaaksoon

Taas on sateista, epävakaista, ja pilvistä. Reissupakussa, Suomalaisten kiipeilykavereiden kanssa se tarkoittaa kaupunkipäivää.
Meillä on ollut seuranamme kaksi eri porukkaa Miehelle kiipeilyseurana. Toinen porukka lähti Suomeen jo viime viikolla ja nyt toinenkin porukka suunnittelee kotiinlähtöä, kun ilmat on vähän huonoja kiipeilyn kannalta.
Istumme taas Henningsværin kiipeilykahvilassa Wi-fin äärellä. Olen alkanut oikeasti pohtia Muumilaakson elämänfilosofioita, kiireettömyyttä, luonnonkiertokulun seuraamista, aivan kuten Nuuskamuikkunen tekisi. Katsotaan saanko tulevina päivinä kiinni todellisesta kiireettömyydestä. Siinä todellinen haaste nykyihmiselle, minulle

Svolvaerissa Hjerterommet kafessa

Sateinen ilma ulkona, ihanaa! Sehän tarkoittaa sitä että mä olen taas kaupungilla! Tulimme ihanaan vaaleanpunaiseen "tyttökahvilaan" läheisen Svolvaerin keskustaan.

Meidän takaovesta aukeaa Atlantti (olenhan jo muistanut mainita Atlantin takaovesta?) Siinä on selkeä vuorovesivaihtelu ja olen mieltynyt ajatukseen istua kalliolla rannassa ja seurailla vuoroveden vaihtelua.  Ilman nettiä ei tule heti (siis, ei tule katsoneeksi ollenkaan, kun ei ole nettiä ollenkaan). Kiireisessä arjessa ei ole tullut edes ajatelleeksi että voisi istua ja seurailla luonnon kiertokulkua. Ihana vapaus, ihana kiireettömyys!

Suihkun raikkaana, hyväntuoksuisena

Elämä Reissupakussa alkaa tuntua arjelta. Ihmeellistä kuinka sopeutuvainen ihminen onkaan. Takaovesta aukeaa Atlantti je etuovella on Italowestern elokuvan kulissi. Näkymä on kaukana Suomen maisemista ja silti olen kuin kotonani...  Ja totta puhuakseni, kotonahan minä olenkin. Kotona Reissupakussa.
Mies on saanut kiivetä sydämensä kyllyydestä (eilenkin 8 köyden pituuden n.250m ja 11 tuntia). Nyt on luvattu sadetta ja kiipeilijätkin ovat väsyneitä eilisestä urakasta, joten olemme taas
Kahvilla Henningsværissa, Suihkussa ja Wi-Fin äärellä. Tänään sain vihdoinkin taas kaupunkipäivän. Kohta katsastamaan Henningsværin ilmaiset museot ym.nähtävyydet 

Norjassa sataa aina!

Päästyämme rajan yli Kilpisjärvellä ilma muuttui kuin veitsellä leikaten. Suomen puolella oli paahtava helle, Norjassa satoi vettä. Olemme niin sanotussa Kallenrannassa parkissa ja siitä kiipeilijät lähtevät kalliolle roikkumaan heti kun yhtään sade taukoaa.
Eilen meille vihjattiin että ihan lähellä on paikka jossa laskuveden aikaan on paljon sinisimpukoita. Kävimme pyörillä hakemassa koe-erän, keitimme n. 30 simpukkaa, marinoin ne varmuuden vuoksi, sekä makua antamaan Jemmy-viskillä ja voilla. Nam, nam, enää tuoreempaa ei voi olla!
Tänään tulimme läheiseen Henningsværin kalastajakylään kiipeilykoulun kahvilaan suihkuun ja sadetta pakoon. Tuntuipa lämmin suihku ylelliseltä!
Vietämme vielä ainakin toisen viikon vielä täällä Lofooteilla.

Seikkailu alkakoon!

Kilpisjärvellä, kohta rajan yli Norjaan

Tänään Oulu, huomenna Kilpisjärvi

Sitten karistamme Suomen pölyt jaloistamme. Todellinen Suuri Matka alkaa huomenna tai viimeistään ylihuomenna, kun ajamme KIlpisjärveltä Norjan puolelle.
Nettiyhteydet on nyt pistetty naftaliiniin ja pääse päivittämään Wi-Fi paikoissa.
Seikkailu alkakoon!!