Lunta tulvillaan

Eilen satoi ensilumi, onpa ihanaa!! Kohta voin alkaa valmistautua jouluun.
Ensin kuitenkin lauantaina juhlimme sadonkorjuun aikaa ja nautimme kynttilöiden valossa ystävien seurasta, hyvästä ruoasta ja pimeästä syksystä.

Syksy on jo pitkällä ja saimme viikonloppuna nostettua veneen kuivalle maalle ja Mies vaihtoi Reissupakuun talvirenkaat.

Veneen nosto sujui ilman suuria ongelmia kaatosateessa. Läpimärkinä saimme laitettu veneen pukeille ja hämärän laskeuduttua saimme pressutettua Valpurin ja jätimme sen pilkkopimeässä odottamaan kevään tuloa.

Vieressä jonkun veneennosto ei ollut sujunut ihan niin hyvin.

Harhaa, vain harhaa.

Lähimetsä on lehtien peitossa. Puiden kauniista vehreydestä on jäljellä enää pystyssä törröttävät, lehdettömät rungot. Syksy on tullut pimeytensä ja sateidensa muodossa.

Talon takana polut ovat siistit ja lehdettömät, aivan kuin niille ei olisi koskaan lehtiä pudonnutkaan. Bensiini haisee, vai mitä polttoainetta lehtipuhaltimissa käytetäänkään?

Muistan itsekin olleeni haravoimassa lehtiä pois poluilta ihanassa rauhassa, metsän siimeksessä, sielun maisemassa, linnun laulua kuunnellen.
Kaupungissa kaikki tehdään meluisilla koneilla. Ymmärrän toki sen ettei kaikissa taloyhtiöissä ole talkoohenkeä, enkä itsekään mieluusti lähtisi vieraiden ihmisten kanssa huhkimaan pihalle makkarapalkalla, mutta.
Se harha joka syntyy siisteistä kaduista ja poluista. Se saa meidät ihmiset unohtamaan etteivät polut ole luonnostaan lehdettömiä syksyllä tai kaupungin kadut lumettomia. Joku tekee työt niiden eteen, että me muuta saamme nauttia vaivattomuudesta.

Syksy on tullut, pyykkinarut vietiin pois viime viikolla ja punatulkut, sekä tilhet ruokailevat ihan meidän naapurissa.
Nyt ennen sadonkorjuun juhlia vein lyhdyn paikoilleen valaisemaan lintujen ja oravien kulkua pimeinä iltoina.

Romanttisilla treffeillä

Mies sai vuokrakämpän Helsingistä hetkeksi helpottamaan ainaisen matkustamisen tuomia rasituksia. Täällä hän asustelee nyt todellisessa poikamiesboksissa.

Kuten olen aiemminkin kertonut, meidän suhteemme Miehen kanssa on vanha kuin taivas, mutta paranee vanhetessaan kuten viini tai nainen. Tänä viikonloppuna tulin Miehen luo yökylään ja leikkimään ensitreffejä. Sain jättää Alli-koiran Siskon luo hoitoon ja kävimme katsomassa renesanssitaidetta kansallismuseossa, sekä syömässä Mamma Rossa ravintolassa.

Mutta.  Tämä ei ollut vartavasten suunniteltu romanttinen treffiviikonloppu, vaan viikonlopun pääkohde on kuitenkin ADVENTURENIGHT Savoyteatterissa. 

Kiipeilyä, laskettelua ja sukellusta, seikkailua ja adrenaliininhuuruja luvassa illaksi! Niistä on Minun Mieheni tehty!!

Ei tullut suurta gourmet-elämystä.

Lehden kuvassa ruoka näytti houkuttelevalta. Kuva herätti tunteen, kuin olisit nauttinut ihanaa, höyryävää pataa ystävien kanssa erämaamökissä, takkatulen lämmössä. Kaikki olisivat kilvan kehuneet loistavaa kokkia ja pata olisi tyhjentynyt huomaamatta. Kaikki ainekset kuvan padassa huokuivat ystävyyttä ja pimenevässä illassa tuikkivia kynttilöitä.

Totuus on tarua ihmeellisempää, kuten yleensäkin. Ruoka oli hyvää, Miehen mielestä liian sitruunaista, mutta täytti tehtävänsä, vei nälän. Yhtään kuvaa en tullut ruoasta ottaneeksi, sillä kokonaisuus oli liian väritön,  enkä halunnut jakaa ohjettakaan.

Tänään on kansallinen korvapuustipäivä ja minä olen virallinen pullahiiri. Korvapuusti on ehdoton lempileivonnaiseni. Saisinkohan houkuteltua itseni leipomaan pitkästä aikaa?

Joulu tulee,

Sitä ennen KEKRI, jo perinteeksi muodostunut syysjuhla keskellä pimeintä syksyä. Mutta mitä sitä ennen?

Minulla ei ole lapsia joista kirjoittaa nasevia tekstejä. Ei lapsia, joiden kouluelämää voisin ruotia tai hakea vertaistukea muista samojen asioiden ja elämäntilanteiden kanssa kamppailevilta.

Alli-koira minulla on, mutta mitä kirjoittaa aamulenkeistä, tai iltalenkeistä? Tai etsintäharjoituksista koiran kanssa? Siitä arjesta, jota koirankin kanssa eletään. Tai raivostuttavasta karvanlähdöstä?

Tämä blogi syntyi suuren seikkailun temmellyskentäksi, kun koko maailma oli avoinna ja suureen seikkailuun mahtui kaikki. 

Myös suureen seikkailuun mahtui päiviä, jolloin ei tapahtunut mitään. Silloin kirjoitin blogitekstin ruoista.

Huomenna luvassa blogipäivitys ruoasta, johon lähden pian hakemaan ainekset. Pitäisikö oikein repäistä ja leipoakin? Nyt kun on uunikin. Saapa nähdä! Palataan huomenna patojen ääreltä.

Once in a lifetime

Kaverillani on hevonen ja häneltä oli kysytty voisiko sitä käyttää mainoskuvauksissa. Tottakai oli vastaus. Niinpä sain tänään olla Kotkan torilla todistamassa, kun upea hevonen poseerasi torilla, keskellä kaupunkia, Kotkan kaupungintalo taustana. Upea kokemus, jonka voi kokea vain kerran elämässään.

Mainoskasvona toimi Nisse, Nice Surprise. Seurallinen, kiltti, rauhallinen ja leikkisä otus. Saimme käydä eilen työkavereiden kanssa ratsastamassa Nissellä ja vanhat hevostyttö muistot tulvahtivat mieleeni heti kun sain nousta ratsaille. Olipa ihanaa!! Minusta ei valitettavasti ole kuvaa todistusaineistona.

Edellisestä kerrasta hevosen selässä on ehtinyt vierähtää tovi ja suloinen Nisse varmaan mietti päänsä puhki mitä minä oikein yritän viestiä epäselvillä pohkeilla.
Sain hevosen nousemaan raviin, mutta eihän siitä tahtonut tulla mitään, kun Nisse vaihtoi nopeasti takaisin käyntiin ja minua alkoi naurattaa ja olen aivan varma että Nisse nauroi minun kanssani hyväntahtoisesti.

Reissussa ilman Reissupakua, koiraa ja kiipeilyä.

Istumme Miehen kanssa Riikan lentoasemalla odottamassa jatkolentoa Müncheniin. Kuinka tässä on päässyt käymään näin?!

Luvassa on Ihana, Romanttinen ja Rakkaudentäyteinen viikonloppu. Olemme menossa kiipeilytuttavan häihin Saksan Heidenheimiin, mutta ensin meillä on kuitenkin kahdenkeskistä aikaa kaupunkilomailuun.

En ole koskaan ollut kansainvälisissä-, enkä varsinkaan katolisissa häissä. Sulhanen on saksalainen ja morsian on kotoisin Venäjältä. Odotan viikonloppua ja juhlia innolla.