Lähimetsä on lehtien peitossa. Puiden kauniista vehreydestä on jäljellä enää pystyssä törröttävät, lehdettömät rungot. Syksy on tullut pimeytensä ja sateidensa muodossa.
Talon takana polut ovat siistit ja lehdettömät, aivan kuin niille ei olisi koskaan lehtiä pudonnutkaan. Bensiini haisee, vai mitä polttoainetta lehtipuhaltimissa käytetäänkään?
Muistan itsekin olleeni haravoimassa lehtiä pois poluilta ihanassa rauhassa, metsän siimeksessä, sielun maisemassa, linnun laulua kuunnellen.
Kaupungissa kaikki tehdään meluisilla koneilla. Ymmärrän toki sen ettei kaikissa taloyhtiöissä ole talkoohenkeä, enkä itsekään mieluusti lähtisi vieraiden ihmisten kanssa huhkimaan pihalle makkarapalkalla, mutta.
Se harha joka syntyy siisteistä kaduista ja poluista. Se saa meidät ihmiset unohtamaan etteivät polut ole luonnostaan lehdettömiä syksyllä tai kaupungin kadut lumettomia. Joku tekee työt niiden eteen, että me muuta saamme nauttia vaivattomuudesta.
Syksy on tullut, pyykkinarut vietiin pois viime viikolla ja punatulkut, sekä tilhet ruokailevat ihan meidän naapurissa.
Nyt ennen sadonkorjuun juhlia vein lyhdyn paikoilleen valaisemaan lintujen ja oravien kulkua pimeinä iltoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti