Aivot narikkaan ja numerolappu väärään laukkuun

Kevätväsymys!
Olen ollut aina kuin pieni sähköjänis. Ei minua ole vuodenajat tai työmäärä väsyttäneet, mutta liekö ikä tehnyt tepposet, vaiko vaativa työ?

Mies aloitti maanantaina työt toisessa kaupungissa ja minusta tuli kertaheitolla Alli-koiran aamuinen yksinhuoltaja. Tähän saakka olen voinut huolehtia aamuisin vain itsestäni ennen töihin lähtöä . Minulla on ollut määrättömästi aikaa tuijottaa seinään kirkasvalolampun loisteessa, teemuki kädessäni ja heräillä hitaasti työaamuun.
Nykyään Mies lähtee jo kukonlaulun aikaan, minä tuijotan seinää puolet lyhyemmän ajan ja lähden reippailemaan koiran kanssa aamuhämäriin.
Ihana viikonloppu!!