Fontainebleau,

Miehen "kivihuvipuisto". Tämä on Luojan luoma huvipuisto lähellä Pariisia. Metsät ovat täynnä mitä mielikuvituksellisimpia kiviä.

Olemme olleet täällä metsän siimeksessä nyt muutaman päivän ja olemme (vuoristotermein) odottaneet sääikkunaa, eli kuivaa ilmaa sateiden jälkeen.

Perjantaina ajoimme läheiseen kaupunkiin hakemaan leipää ja lataamaan auton "hupiakkua". Hupiakku 
on mielestäni kaukana huvituksista, sillä sitä käytetään auton lämpimänä ja valoisana pitämiseen.   

Olipa ihanaa päästä kunnon kauppakeskukseen flunssasta huolimatta. Sain rauhassa kierrellä kaikki kaupat läpi oikein luvan kanssa ja kun olisin ollut valmis lähtemään, Mies olikin vielä Wi-Fissä päivittämässä blogiaan,

xpeditionlife.wordpress.com,

josta on luettavissa toinen näkökulma Reissupaku- elämään.

Eilen olimme koko perheen voimin aamupäivällä kivillä. Me Alli-koiran kanssa kannustusjoukkoina. Allinkin mielestä tämä on parasta ikinä!

Rehellinen matkaflunssa

Olemme säästyneet kaikilta taudeilta ja vaivoilta yli puolen vuoden ajan.

Eilisen päivän haasteena oli pestä pyykkiä ja itsemme. Pyykkääminen onnistuikin vallan mainiosti airen vierellä olevassa itsepalvelupesulassa, mutta suihkumatkaa kertyi yhteensä viisikymmentä kilometriä.

Ajoimme lähimpään (lämpimään, sisä-) uimahalliin parin kaupungin päähän. Suihkut olivat halvimmat sitten Norjan. Vain 2€/hlö.

Uimahallissa oli lasten sukelluskoulu ja riemun kiljahdukset ja puheensorina sen mukainen. Ei siis voi hyvällä tahdollakaan puhua rauhallisesta, Zeniläisestä suihkukokemuksesta. Mies nautti lämpimästä suihkusta, kunhan malttoi hetken antaa veden valua. Minun suihkuni oli kylmä alusta loppuun. Sen verran likainen kuitenkin tunsin olevani että syteen tai saveen, nyt ollaan suihkussa, nyt peseydytään!

Sanotaan että flunssa ei tule kylmettymisestä, mutta niin yksi yhteen kylmä suihku ja flunssan puhkeaminen osui, ettei se jätä epäilyksille tilaa. Nyt olen siis sairaana, talviflunssan kourissa.

Häntä hellikäämme!

"Minne mennää? Mennää Jonnee!..."

Sanois' Kotkalainen.

Mies ilmaisi tänään huolestuneisuutensa, kun me vain ajelehdimme päivästä toiseen. Minun mielestäni meillä on ollut kokoajan selvä suunnitelma.

Sään sallimissa rajoissa kuljemme kohti Pariisia ja Fontainebleauta.

Ensin täytyy saada muurahaiset pois Miehen housuista, siihen Fontainebleau, kivihuvipuisto on oivallinen kohde. Hän saa viikon verran kiivetä niin paljon, kuin sielu sietää. Minä avaan Reissupakun oven ja huutelen kannustushuutoja kahvin ja croisantin välistä. Väritän päivät pitkät aikuisten anti stress- kirjaa ja luen dekkaria. Siinä suunnitelmaa kerrakseen!

Sitten kun keli on otollinen, mieli on rauhallinen ja vastaanottavainen, avaamme sielumme portit valon kaupungille, Pariisille!

Digoin, Val de Loire, elämää Loire-joen kainalossa

Olemme edenneet jo hyvän matkaa talvisessa Ranskassa. Olemme muuttaneet ihanaan kylään 300 kilometriä Pariisista etelään. Asumme airelle Loire-joen varrella kylässä nimeltään Digoin. Odottelemme tässä kelien lämpenemistä.

Tännepäin oli luvattu viikonlopuksi lunta ja pakkasta ja sitä tänne saatiin. Eilen me Alli-koiran kanssa uhmasimme lumipyryä ja kävimme kävellen kaupassa parin kilometrin päässä. Eipä näkynyt muita jalankulkijoita, sen verran hurja keli oli. Autoilijat kyllä olivat liikkeellä. En ymmärrä, kuinka he uskalsivat lähteä pääkallokeliin, parhaassa tapauksessa kesärenkaat alla kuten meillä.

Päätimme vaihtaa jo aiemmin länsirannikko-ajatuksen keski-Ranskaan ja olemmekin nyt matkalla Pariisin suuntaan. Atlaninrannikolle oli luvassa vielä kurjempaa säätä ja reitti Ranskan halki olisi kulkenut  vuorijonojen halki. Kyllä on mäkinen maa tämä Ranska.

Huomenna, jos sää sallii, jatkamme matkaa kohti Pariisia.

Joulun toisinto Ranskassa

Ranska, kirjallisuuden kehto! Jopa tavallisesta marketista löytyy hyllytolkulla vakavasti otettavaa kirjallisuutta, klassikoita, romaaneja, sarjakuvia, tietokirjoja yms.

Mies oli etsinyt Espanjasta minulle joululahjaa l' Occitanen pussukan lisäksi. Lahjaa, jota sieltä ei löytynyt. Hän kävi kysymässä sitä myös Gibraltarilla kirjakaupasta, mutta tuloksetta. Nyt parkkipaikan vierestä, E. Leclerc kaupasta hän löysi minulle Pyhimyskirjan, La légende dorée.

Pyhimyskirja on vähän kuin nimipäiväkirja. Siinä on vuoden jokaiselle päivälle "nimipäivä" ja tarina nimenomaisen päivän pyhimyksestä katolisen perinteen mukaan.

Ulkona ikkunan takana sataa lunta. Pöydässä palaa Iittalan Kivi- tuikut! Ihana joulu tammikuussa!

Eikai pakkasta?

Vettä sataa jo kolmatta päivää. Olemme taatusti ansainneet tämän, eihän elämä voi olla pelkkää auringon paistetta. Toisaalta,  olimmehan me saarroksissa tulvien takia jo aiemmin Ranskassa. Eli nyt olisi korkea aika sille auringonpaisteelle, eikö vain?

Me tulimme tänne Etelä-Eurooppaan räntää, loskaa ja pimeyttä pakoon.Nyt matkamme on hieman tyssännyt talven tulon takia.

Olemme parkissa E. Leclerc kaupan pihassa, Bollènessa, 32 kilometriä Montelimarista etelään. Tänään olisi tarkoitus jatkaa matkaa kohti länsirannikkoa, mutta odottelemme kelien lämpenemistä, sillä lähipäiviksi Pariisiin on luvattu jopa pikku pakkasta ja meillä on kesäkumit alla.

Tällaisina päivinä Reissupaku tuntuu sillipurkilta. Väliverho ohjaamoon on kiinni, ettei lämmöt karkaa, eikä kosteus pääse tunkeutumaan asuintiloihin. Nautimme kahvit ja ruoat vierekkäin istuen kahden hengen sohvalla. Alli-koira makaa omalla paikallaan pöydän alla, jolloin edes jaloille ei jää mukavaa tyhjää tilaa.

Etenimme tänään, keskiviikkona 21.1.15 lähemmäs Lyonia, kunnes alkoi sataa lunta. Ihanaa, taidamme viettää Ranskassa toisen, oikean tuntuisen joulun!

Paavillinen Avignon

Saavuimme Avignoniin lauantaina  iltapäivällä suoraan lintusuistolta. Olimme päättäneet,  että olemme ansainneet hieman hemmottelua ja päätimme viettää leirintäalueella pari yötä turvallisessa parkissa,  suihkujen ja pesukoneiden äärellä.

Kävimme illalla pienellä kävelyllä Avignonin muurien ympäröimässä keskustassa. Kaupunki oli taas kuin elokuvalavasteet. Hieman epätodellinen, mutta kuitenkin eläväinen vanha kaupunki.

Voi miten ihanaa olikaan kävellä ihanien luksusputiikkien näyteikkunoiden ohi. Käydä haaveilemassa tuhannen euron laukuista ja asusteista. Kuljeskella Miehen kanssa pikku kujia illan hämärtyessä. Pysähtyä katsomaan valaistua karusellia ja aistia Ranskalaista tunnelmaa.

Miksi Avignonissa on Palais de papes, paavien palatsi? Eikö paavi olekaan elänyt aina Vatikaanissa?

1300- luvulla paavin istuin siirrettiin vuosikymmeniksi Avignoniin, Ranskaan. Kaikki yhdeksän paavia, jotka ehtivät hallita Avignonissa olivat ranskalaisia. 

Toissapäivänä, sunnuntaina oli paavillinen päivä ja lähdimme palatsille jo aamupäivästä. Palatsi oli hieno ja mielenkiintoinen turistikohde. Jokainen paavi oli halunnut lisätä oman kädenjälkensä palatsikompleksiin. Siksi ei voida oikein enää puhua palatsista, vaan palatseista.