Nopeasti sitä ihminen kotiutuu, ainakin me Reissupakulaiset kotiudumme.
Kävimme eilen heittämässä haikeat jäähyväiset Foix'n keskustassa, sillä tänään matkamme jatkuu. Haluan viettää vielä viikonlopun Ranskan puolella, mutta heti maanantaina suuntaamme Reissupakun nokan kohti Espanjan aurinkoa. En tiedä Espanjan Wi-Fistä, enkä nettiyhteyksistä siellä muutenkaan! Pysykää kuulolla, kerron kuulumisia heti kun verkkoon taas pääsen!
Kaupassa olemme törmänneet aivan uudenlaisiin vihanneksiin. Olemme ottaneet tavoitteeksi kokeilla yhtä uutta tuotetta ennakkoluulottomasti silloin tällöin. Täällä kauppaan ilmeisesti tulee sesonkituotteita tasaisin väliajoin ja silloin kyseistä vihannesta on paljon esillä ja vieläpä halpaan hintaan.
Meillä ei ollut aavistustakaan mitä Navet's on. Kilo maksoi 0,99€. Jos Navet's osoittautuisi aivan kamaliksi emme olisi kärsineet kuitenkaan suurta taloudellista tappiota. Ihanan houkutteleva vaalea violetti pussi ja suloiset kaksiväriset pallerot houkuttelivat kokeilemaan.
Tarkistimme ensin maun. Hieman retiisiä, tai lanttua tai muuta ihan tuttua maussa. Sitten sanakirjasta totuus. Olimme ostaneet naurista. Nämä ovat hyviä ihan sellaisenaankin syötyinä, myös Allin mielestä
Ota kevyt haara-asento, taivuta päätä niskasta ylöspäin ja tuijota kattolamppua puolisen tuntia.
Kun niskassa alkaa tuntua särkyä, voit luoda katseen hetkeksi maahan, mutta muista että siellä kattolampussa on sinun varassasi toisen ihmisen henki.
Tätä on kiipeilijän varmistaminen (suotakoon kirjoittajalle vapaus liioitteluun).
Helpottaakseni omaa oloani ja suodakseni Miehelle mahdollisuuden kiipeilyyn ostimme minulle Italiasta varmistuslasit. Laseissa on kaksi prismaa, joilla saa suoraan eteenpäin katsomalla (niskaa taivuttamatta) kuvan siitä mitä ylhäällä tapahtuu.
Lasit olivat kamalan kalliit ja olen varjellut niitä kuin silmäterääni. Yhtenä aamuna olimme lähdössä kalliolle, reppu oli valmiiksi pakattuna :"missä mun varmistuslasit on?" kysyin avaamatta reppua. Jotenkin tiesin etteivät ne olleet siellä. Olimme varmoja että olen laittanut lasit epähuomiossa täysin mahdottomaan paikkaan, kuten jääkaappiin. Lähdin kalliolle ilman laseja ja sovimme että etsimme ne kiipeilyn jälkeen.
Ei tulosta, vaikka käänsimme Reissupakun ylösalaisin ja etsimme mahdolliset ja mahdottomat paikat. Palasimme kalliolle ja kuljimme omissa jalanjäljissämme, ei mitään. Olin ihan varma että olimme olleet kalliolla illalla viimeiset ja aamulla ensimmäiset, mutta silti ajattelin että olen unohtanut lasit kahvittelupaikalle tai sitten jonkun on täytynyt varastaa lasit. Toivottavasti hänelle tulee kamalat omantunnontuskat ja hän palauttaa lasit samalle paikalle seuraavana päivänä.
Kävimme autossa läpi edellistä päivää minuutti minuutilta. Menimme maksulliselle Airelle, se piti maksaa käteisellä. Meiltä jäi puuttumaan 0,90€. Tyhjensimme kaikki reput ja pussukat ja nyssäkät johon rahaa olisi voinut jäädä. Jossakin vaiheessa istuin kuljettajan penkillä ja otin kolmen kuninkaan kakun repusta että mies voi pestä neitsyt Marian. Lasien on täytynyt pudota repusta siinä vaiheessa. Penkkien välissä oli Emballage (pullo ja tölkkikeräyspussi), sekä avonainen roskis. Mies vei roskat edellisenä iltana. Takaisin airelle dyykkaamaan roskista.
Kolmen kuninkaan kakku on ranskalainen mantelitäytteinen voitaikinakakku, jota syödään perinteisesti loppiaisena. Paketissa tulee mukana pahvikruunu ja kakun sisään on leivottu pieni koriste-esine, vähän kuten manteli suomalaisessa joulupuurossa. Se joka saa "mantelin" saa pitää kruunua koko illan. Meidän kakusta tuli pieni neitsyt Maria 'patsas'.
Roskiksessa, läpinäkyvässä pussissa olivat minun kalliit lasini. Onneksi mentiin takaisin, onneksi dyykattiin roskis!
Oletteko koskaan kuulleet aikuisten värityskirjasta?
Ranskassa on kaikissa isoimmissa kirjakaupoissa 'anti stress'- kirjoja. Huomasin ne jo Chamonix'ssa, mutta en ymmärtänyt yhtään mistä on kyse. Nyt kun olen tutustunut kirjoihin, selaillut niitä hieman epäuskoisena, katsellut tarjontaa ja tutustunut aiheeseen, ostin eilen l
oman, ensimmäisen aikuisten värityskirjan itselleni. Voi miten ihanaa ja rentouttavaa kuvien värittäminen onkaan! Miksi se olisi luvallista vain lapsille?
Tänään oli tosi mukava päivä kalliolla!
Nyt juhlimme mäkkärissä Miehen vielä edellistäkin kovempaa suoritusta. Mies keksi ennen Italiaan menoa että tällä reissulla hänen tavoitteenaan on kiivetä juuri tämäntasoinen reitti kun hän tänään kiipesi. Tehty, nyt voidaan lähteä kotiin!
Eilen oli ihan oikea kaupunkipäivä. Lähdin jo etukäteen tarkistamaan Foix'n tarjontaa. Kiersin kaikki pienet ja suuret putiikit. Ihania sisustuskauppoja, joissa oli yritetty tavoittaa Skandinaavista joulutunnnelmaa porontaljoineen, (tekoturkista), kynttilöineen ja valaistun, lumisen kuusen avulla.
Jotenkin ihanan kotoista ja tuttua, mutta ristiriita koitti ikkunasta ulos katsoessa tai viimeistään ulos astuessa. Ulkona aurinko paistoi lämpimästi ja ulkona oli +20 C°.Ei paha näin marraskuussa!
Vähän myöhemmin Mies liittyi seuraani. Kävimme ihan oikeassa ravintolassa syömässä ja katsomassa luostarikirkkoa, joka on rakennettu 800- luvulla. Päätimme matkamme paikalliseen kirjakauppaan. Mukaan tarttui uusi Tintti- kirja. Päivä minun makuuni!
Foix'n linna oli hienoinen pettymys. Se oli saatu mainoslehtisessä näyttämään paljon paremmalta, kuin mitä totuus oli. Onhan se vanha, sillä sen rakentaminen on aloitettu jo 1000-luvulla, mutta mielestäni niihin puitteisiin olisi pystytty rakentamaan paljon mielenkiintoisempi näyttely. Olisivat vaan tulleet pyytämään meidän apuamme suunnitteluun!
Tänään kalliopäivä, kohteena Sibada (n-subadan).
Olemme malttaneet hieman turisteillakin täällä Tarasconissa. Muutama päivä sitten kävimme viereisessä kylässä Niaux'ssa katsomassa luolamaalauksia 14000 vuoden takaa. Siellä ei saanut valokuvata, enkä mä olisi mitään kuvia saanutkaan ladattua tällä tutulla pikaruokalan nettiyhteydellä.
Tänään olemme menossa Foix'n linnaan. Siitä lisää ensikerralla.
