Tarragona, välipäivä ja ihana kesä

Tänään on niin ihana, kesäilma, että voisin jopa haluta kalliolle mukaan, mutta eilen oli niin raskaita nousuja sekä laskuja, että on viisainta pitää kotipäivä. Istun "parvekkeella", nautin auringosta, sekä virvoitusjuomasta. Parvekkeen virkaa toimittavat avatut ikkunat ruokasalissa.

Välipäivän vietimme läheisessä Tarragonan kaupungissa, välimeren rannalla. Siellä vierailimme roomalaisen  amfiteatterin raunioilla, joka on Unescon maailmanperintökohde. Siellä, historian siipien havinassa virisi myös mielenkiintoisia keskusteluja.

Olisimme halunneet vierailla goottilaisessa katedraalissa, mutta se oli suljettu siestan takia. Toisessa kirkossa oli hautajaiset ja arkku suoraan ovella. Sinne emme kehdanneet mennä. Yritimme päästä katsomaan vielä kolmattakin kirkkoa, mutta sekin oli suljettu. Siesta, tiedäthän.

Kirkko, tämän kylän ainoa nähtävyys on pitänyt ovensa visusti kiinni koko vierailumme ajan, mutta tänään. Tänään kiipeilykaveri oli saanut järjestettyä lähiravintolasta jonkun avaimen haltijan esittelemään meille kirkkoa. Tänään klo 5 iltapäivällä!

Espanjan auringon alla

Lähdimme perjantaina kylmästä ja kauniin lumisesta Helsingistä kiipeilyreissulle Katalonian auringon alle.  

Tänään ilmassa on sateen tuntua ja yöllä on tainnut sataa. Kaikki pääsivät lähtemään Margalefiin, kylän koirien haukuttavaksi. Minä jäin, omasta vapaasta tahdostani huolehtimaan majapaikasta, lukemaan, kirjoittamaan ja valmistamaan illallista nälkäisille kiipeilijöille, kun he palaavat urotekoineen kallioilta. 

Kylä jossa asumme ja elämme on hyvin  pieni La Bisbal de Falset. Täällä ilmoitetaan asuvan noin 250 henkilöä. Täällä on koulu, ruokakauppa, agro botega, kirkko, joka ei tunnu olevan koskaan auki, baari ja cooperativa, oliiviöljytehdas. Täytyykin ostaa kotiin öljyä pullo jos toinenkin.

Eilen kävin illalla agrobotegasta hakemassa leivän, suolaa ja sokeria. Ilta alkoi hämärtää ja paikallisen mummon kanssa istuimme kaupan edessä ja odotimme sen avautumista. Mummo selitti minulle kovasti katalaaniksi jotakin. Sanoin etten puhu espajaa, katalaanista puhumattakaan. Se ei keskustelua haitannut. Ihanan kiireetöntä ja ystävällistä!

Minun Kotkani!

Tänään on Siskon ja sen miehen hääpäivä! Paljon onnea Rakkaat!

Toisinaan suuri kiitollisuus ja onnellisuus täyttää mielen.
On ihanaa olla Kotkassa!
Täällä Minä olen syntynyt, kasvanut ja nyt palannut juurilleni.
Kunpa vielä saisin Miehen jakamaan arkeani, joka päivä.
Nyt hän on reissutöissä ja siitä väsynyt ja me Alli-koiran kanssa pyöritämme arkea täällä kotona.

"Hiljaa leijaa maahan hiutaleet..." kuten laulussakin sanotaan. Minulla on jouluinen mieli ja tuntuu hyvältä katsoa ikkunasta ulos, kun ulkona on kauniin talvista, mutta pian olemme lähdössä katsomaan taas Kylän koiria Margalefiin, Espajaan. Tällä kertaa Alli-koira ei lähde mukaan, eikä minun tarvitse varmistaa kiipeilijöitä. Vaasa-bosse kokoontuu taas yhteen ja lähdemme isolla porukalla ottamaan mittaa Espanjalaisesta kalliosta. 

Kyseessä ei ole aurinkoinen rantaloma, ehei. Sellaisista kiipeilijät saavat vain näppylöitä, vaan suuntaamme pohjois-Espanjaan kalliota halaamaan.

Lunta tulvillaan

Eilen satoi ensilumi, onpa ihanaa!! Kohta voin alkaa valmistautua jouluun.
Ensin kuitenkin lauantaina juhlimme sadonkorjuun aikaa ja nautimme kynttilöiden valossa ystävien seurasta, hyvästä ruoasta ja pimeästä syksystä.

Syksy on jo pitkällä ja saimme viikonloppuna nostettua veneen kuivalle maalle ja Mies vaihtoi Reissupakuun talvirenkaat.

Veneen nosto sujui ilman suuria ongelmia kaatosateessa. Läpimärkinä saimme laitettu veneen pukeille ja hämärän laskeuduttua saimme pressutettua Valpurin ja jätimme sen pilkkopimeässä odottamaan kevään tuloa.

Vieressä jonkun veneennosto ei ollut sujunut ihan niin hyvin.

Harhaa, vain harhaa.

Lähimetsä on lehtien peitossa. Puiden kauniista vehreydestä on jäljellä enää pystyssä törröttävät, lehdettömät rungot. Syksy on tullut pimeytensä ja sateidensa muodossa.

Talon takana polut ovat siistit ja lehdettömät, aivan kuin niille ei olisi koskaan lehtiä pudonnutkaan. Bensiini haisee, vai mitä polttoainetta lehtipuhaltimissa käytetäänkään?

Muistan itsekin olleeni haravoimassa lehtiä pois poluilta ihanassa rauhassa, metsän siimeksessä, sielun maisemassa, linnun laulua kuunnellen.
Kaupungissa kaikki tehdään meluisilla koneilla. Ymmärrän toki sen ettei kaikissa taloyhtiöissä ole talkoohenkeä, enkä itsekään mieluusti lähtisi vieraiden ihmisten kanssa huhkimaan pihalle makkarapalkalla, mutta.
Se harha joka syntyy siisteistä kaduista ja poluista. Se saa meidät ihmiset unohtamaan etteivät polut ole luonnostaan lehdettömiä syksyllä tai kaupungin kadut lumettomia. Joku tekee työt niiden eteen, että me muuta saamme nauttia vaivattomuudesta.

Syksy on tullut, pyykkinarut vietiin pois viime viikolla ja punatulkut, sekä tilhet ruokailevat ihan meidän naapurissa.
Nyt ennen sadonkorjuun juhlia vein lyhdyn paikoilleen valaisemaan lintujen ja oravien kulkua pimeinä iltoina.

Romanttisilla treffeillä

Mies sai vuokrakämpän Helsingistä hetkeksi helpottamaan ainaisen matkustamisen tuomia rasituksia. Täällä hän asustelee nyt todellisessa poikamiesboksissa.

Kuten olen aiemminkin kertonut, meidän suhteemme Miehen kanssa on vanha kuin taivas, mutta paranee vanhetessaan kuten viini tai nainen. Tänä viikonloppuna tulin Miehen luo yökylään ja leikkimään ensitreffejä. Sain jättää Alli-koiran Siskon luo hoitoon ja kävimme katsomassa renesanssitaidetta kansallismuseossa, sekä syömässä Mamma Rossa ravintolassa.

Mutta.  Tämä ei ollut vartavasten suunniteltu romanttinen treffiviikonloppu, vaan viikonlopun pääkohde on kuitenkin ADVENTURENIGHT Savoyteatterissa. 

Kiipeilyä, laskettelua ja sukellusta, seikkailua ja adrenaliininhuuruja luvassa illaksi! Niistä on Minun Mieheni tehty!!

Ei tullut suurta gourmet-elämystä.

Lehden kuvassa ruoka näytti houkuttelevalta. Kuva herätti tunteen, kuin olisit nauttinut ihanaa, höyryävää pataa ystävien kanssa erämaamökissä, takkatulen lämmössä. Kaikki olisivat kilvan kehuneet loistavaa kokkia ja pata olisi tyhjentynyt huomaamatta. Kaikki ainekset kuvan padassa huokuivat ystävyyttä ja pimenevässä illassa tuikkivia kynttilöitä.

Totuus on tarua ihmeellisempää, kuten yleensäkin. Ruoka oli hyvää, Miehen mielestä liian sitruunaista, mutta täytti tehtävänsä, vei nälän. Yhtään kuvaa en tullut ruoasta ottaneeksi, sillä kokonaisuus oli liian väritön,  enkä halunnut jakaa ohjettakaan.

Tänään on kansallinen korvapuustipäivä ja minä olen virallinen pullahiiri. Korvapuusti on ehdoton lempileivonnaiseni. Saisinkohan houkuteltua itseni leipomaan pitkästä aikaa?