Selkä alkoi vihotella juuri ennen joululoman loppua. Vanha vaiva, mutta kovempaa kipua. Pääsin työterveyteen heti ensimmäisenä arkipäivänä ja sain pinkit teippaukset selkään. Fysioterapeutti sanoi että jos ne auttaa, voin tulla hakemaan uudet kun edelliset irtoaa. En osaa ihan tarkalleen sanoa auttaako teipit, vai lääke, vai ne yhdessä, mutta hyvältä teippaus tuntuu. Fysioterapeutti kysyi onko minulla ollut kuumetta. Juu, lämpöä jo pidemmän aikaa. En olisi itse edes maininnut, ellei olisi erikseen kysytty. Mitattiin tulehdusarvot, kaikki ok, virusperäinen flunssa. Lepoa ja kuumaa juomaa. Tunnollisena työntekijänä menin töihin loppiaisen jälkeen, mutta nyt makaan kotona flunssan kourissa teipit selässä. Joskus on viisautta antaa periksi ja parannella itsensä ennenkuin tulee vakavampia tauteja.
Onneksi koulupäivä olisi ollut lyhyt, etten aiheuta suurta katastrofia poissaolollani. Tiedän etten ole korvaamaton, mutta tiedän myös että sijaisen järjestäminen on työlästä, näinä aikoina.
Olen useammin kuin kerran lähiaikoina jäänyt miettimään blogini kuvia. Matkalla oli hankala siirrellä kuvia kamerasta koneelle tai puhelimesta, ellei jopa mahdotonta, niinpä päädyin ottamaan kaikki kuvat kännykällä. Puhelin oli aina mukana ja sekin teki valinnasta kätevän (tässä kohden mieleeni tuli vain sana convenient. Se kuvasti parhaiten puhelimen käyttöä kamerana. En saanut sanaa päähäni suomeksi, piti tarkistaa internetdioonista).
Ihmisen aistit ovat uskomattomat. Harvoin paraskaan kone pystyy siihen tarkkuuteen, johon esimerkiksi ihmissilmä pystyy. Haluaisin ottaa ja jakaa upeita kuvia blogissa. Monesti kadulla kulkiessani näen jotakin, joka suorastaan huutaa pysähtymään ja ikuistamaan tilanteen.
Totuus on oranssi valopiste keskellä mustaa tyhjyyttä. Kyllä, siinä on vesiputous ja upea iltavalaistus tai kirkonkello valaistun himmelin taustalla mustaa taivasta vasten, jossa täysikuu luo upean valon kaupungin silhuetin ylle.
Jatkan kännykän kuvilla, loput jääköön lukijan mielikuvituksen varaan! Hyvää alkanutta, talvista viikkoa!!
