Minä ja David

Olen käynyt elämäni aikana vain muutamalla rock-keikalla.

Järjestyksestä en ole ihan varma, mutta ensimmäinen taisi olla Apulanta, Jyväskylän Lutakko, Minä ja 50 kymmenen vuotta nuorempaa tyttöä. "- mitä sä täällä teet? Oon Apulannan keikalla, ihan niinkuin tekin!" - "No sä oot ehkä vähän vanha tänne. - "no enkä varmana oo". Kuka jutteli poiken kanssa keikan jälkeen bussilla? Ei ollut ne pienet tytöt, vaan tämä täti-immeinen!

Seuraavaksi taisin olla Miehen kanssa katsomassa ja kuuntelemassa Jethro Tullia Helsingissä,  Kulttuuritalolla. Heitä kävimme katsomassa kahteen kertaan.

Viimeiset pennoset likoon, David Bowie tulee Suomeen. Se keikka on yksi elämäni kohokohtia. Saimme Hartwall Areenalle, sivuparvekkeelle ihan hyvät paikat. David tuijotti minua suoraan silmiin koko keikan ajan. Olin aivan myyty!!

Tiedän että pieneltä teatterilavalta näkee ensimmäisen penkkirivin istujat jos voi laskea katseensa valonheittimistä pois. Hartwall Areenan lavalta ei varmaankaan näe edes sitä ensimmäistä riviä, mutta taitava artisti osaa kohdentaa katseensa yleisöön niin että jokainen tuntee olevansa erityinen ja katsekontaktissa esiintyjän kanssa.

Olen löytänyt David Bowien, hänen musiikkinsa ja teatterillisen esiintymisen ihan itse. Kukaan ei esitellyt hänen musiikkiaan minulle, enkä kuunnellut häntä jonkun muun esimerkin mukaan. Siksikin maanantain suru-uutinen tuntuu niin syvällä sydämessä!

"Look up here, I am in heaven, katso tänne ylös, minä olen taivaassa". Näin hän laulaa viimeiseksi jääneen levynsä biisissä Lazarus. Haluan uskoa ja toivoa niin!!

Nuku rauhassa David. Toivottavasti nähdään taas joskus. Kaipaan sinua!

Luota pinkkiin

Selkä alkoi vihotella juuri ennen joululoman loppua. Vanha vaiva, mutta kovempaa kipua. Pääsin työterveyteen heti ensimmäisenä arkipäivänä ja sain pinkit teippaukset selkään. Fysioterapeutti sanoi että jos ne auttaa, voin tulla hakemaan uudet kun edelliset irtoaa. En osaa ihan tarkalleen sanoa auttaako teipit, vai lääke, vai ne yhdessä, mutta hyvältä teippaus tuntuu. Fysioterapeutti kysyi onko minulla ollut kuumetta. Juu, lämpöä jo pidemmän aikaa. En olisi itse edes maininnut, ellei olisi erikseen kysytty. Mitattiin tulehdusarvot, kaikki ok, virusperäinen flunssa. Lepoa ja kuumaa juomaa. Tunnollisena työntekijänä menin töihin loppiaisen jälkeen, mutta nyt makaan kotona flunssan kourissa teipit selässä. Joskus on viisautta antaa periksi ja parannella itsensä ennenkuin tulee vakavampia tauteja.

Onneksi koulupäivä olisi ollut lyhyt, etten aiheuta suurta katastrofia poissaolollani. Tiedän etten ole korvaamaton, mutta tiedän myös että sijaisen järjestäminen on työlästä, näinä aikoina.

Olen useammin kuin kerran lähiaikoina jäänyt miettimään blogini kuvia. Matkalla oli hankala siirrellä kuvia kamerasta koneelle tai puhelimesta, ellei jopa mahdotonta, niinpä päädyin ottamaan kaikki kuvat kännykällä. Puhelin oli aina mukana ja sekin teki valinnasta kätevän (tässä kohden mieleeni tuli vain sana convenient. Se kuvasti parhaiten puhelimen käyttöä kamerana. En saanut sanaa päähäni suomeksi, piti tarkistaa internetdioonista).

Ihmisen aistit ovat uskomattomat. Harvoin paraskaan kone pystyy siihen tarkkuuteen, johon esimerkiksi ihmissilmä pystyy. Haluaisin ottaa ja jakaa upeita kuvia blogissa. Monesti kadulla kulkiessani näen jotakin, joka suorastaan huutaa pysähtymään ja ikuistamaan tilanteen.

Totuus on oranssi valopiste keskellä mustaa tyhjyyttä. Kyllä, siinä on vesiputous ja upea iltavalaistus tai kirkonkello valaistun himmelin taustalla mustaa taivasta vasten, jossa täysikuu luo upean valon kaupungin silhuetin ylle.

Jatkan kännykän kuvilla, loput jääköön lukijan mielikuvituksen varaan! Hyvää alkanutta, talvista viikkoa!!

May the Force be with you!

Ihana Tähtien Sota, paluu menneeseen näin uuden vuoden kunniaksi. Minusta oli ihana muistella kuinka Veljen kanssa katsoimme vanhat elokuvat ja nauhotimme puheet c- kasetille! Oi niitä aikoja!

Kävimme eilen elokuvissa ja aina niin kriittistä Miestä häiritsi kun elokuva oli niin selkeä toisinto. Minusta se oli IHANAA!!!!

Ulkona on paukkupakkanen. Reissupakun käsijarru on jäätynyt kiinni. Voipi olla että ensimmäisenä työpäivänä kävelen kouluun posket punaisina. Kylmyydestä johtuen useammin kuin kerran lähipäivinä on  mieli palannut tien päälle ja lämpimään. 

Viime vuonna olimme Malagassa, Espanjassa vastaanottamassa Itämaantietäjiä. Lämpöä oli lähemmäs +20°c ja valoa riitti päivisin. Nyt mulla on vielä yksi armollinen vapaapäivä ja sitten jatkuu taas arkinen aherrus.

Eikö kaikissa sisustuslehdissä ole nykyään tikkaat sisustuselementtinä? Mies hslusi sisustaa meillä kun palasimme Suomeen.  Meilläkin on sisustustikkaat!