Taas vuoden viisaampi ja kokemuksia rikkaampi

Syntymäpäivät 29.7!

Meidän korkeutemme ei ole matkoilla, eikä koskaan tahdo kenenkään unohtavan Meidän syntymäpäiviämme.

Minun mieheni kuuntelee toiveitani ja on aina niin kekseliäs että pystyy yllättämään minut vielä melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Kerta, kerralta!

Aamulla sain syntymäpäiväkahvit sänkyyn. "Se parhaiten nauraa, joka vitsin kertoo", sanoo minun isäni aina.
Meillä aamukahvit sänkyyn on niin harvinaista että kun sen kirjoitin olin itse tikahtua nauruun.

Mies hiipii vielä nukkuvan vaimonsa sängyn viereen. Hän on täynnä rakkautta ja haluaa hemmotella syntymäpäiväsankaria. Hitaalla käden liikkeellä hän kaataa kahvin sänkyyn pressopannusta ja varoo ettei kahvinporot pääse karkaamaan sihdin läpi.

Ei näin!

Mies kehoitti minut avaamaan syntymäpäivälahjan, jotta voin nauttia ansaitut kahvit sängyssä.

Tämä on opettajan muki, sillä hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala. ..

Marimekon hauki-muki ja pikkupyyhe. Pyyhe on extraa lahjassa, mutta koska rakastan Marimekkoa, eikä minulla vielä ollut pinkkiä pyyhettä oli Mies päättänyt hemmotella minua.

Kahvin jälkeen lähdimme omalla veneellä läheiseen Lehmäsaareen. Tarkoituksena oli juoda siellä päiväkahvit.

Haimme tarkoituksella Kotkan lihikset ja possot matkaan. Varasimme pienen kaasupullon, sytkärin, mokkapannun, maitoa ja sokeria. Mukit ja lusikat. Rantauduttuamme huomasimme että kahvi jäi maihin. Kyllä lihis maistuu limpparinkin kanssa. Posson säästimme sitten rantaan kahvin kanssa nautittavaksi.

Veneilyn jälkeen lähdimme kiipeilyttämään läheiselle kalliolle kummityttöä.

Ihanat juhlat!

Alli-Valpurin askartelupaja

Mies on töissä ja me Alli-koiran kanssa nautiskelemme vapaa-ajasta. Tänään ole suunnitellut meneväni MARETARIUMIIN, Suomalaisten kalojen luonnonakvaarioon. Laittaisin teille linkin, mutta en vielä osaa tällä rakkineella.

Torstaina sitten alkaa meripäivät, siitäkin lisää tuonnempana, mutta nyt sinne askartelupajaan:

Olen joskus aiemminkin tehnyt muutaman avainkaulanauhan, mutta nyt tämä touhu on lähtenyt ihan käsistä :)

Pitkä musta-valko-vaaleanpunainen nauha on tilaustyö, muut ihan vai omaksi huviksi tehtyjä. Ehdoton lempparini on musta-pinkki pääkallokoru, sekä juhlavampi puna-valko-musta.

Korut on on rakennettu siimaan,  koruvaijeriin tai värilliseen kuminauhaan. Mitä nyt on löytynyt tai muuten ollut saatavilla helposti.

Tällaista täällä, mitäs teillä?

Päivän ajo ja toisenkin

Eilen se tapahtui!

Volvo Penta-79 hörähti käyntiin ensi yrittämällä ja vaihteet toimivat moitteettomasti! Kyllä minulla on taitava Mies! Kävimme ajamassa veneellä koekierroksen Kotkansaaren ympäristössä. Ah, niin Kotkalaista!

Luin eilisestä lehdestä että Länsi-Suomessa oli hävitetty merimetsoyhdyskunta jollain luodolla. Kaikki pesät ja niissä olleet munat oli potkittu hajalle. Onneksi Kotkan lähistöllä linnut ovat saaneet pesiä rauhassa luodolla, jossa ei ole asutusta. Siellä suuret merimetsot levittelivät ja kuivattelivat siipiään kun ajiimme ohi. Lintukirja tiesi kertoa että merimetso on ainoa vesilintu, jonka höyhenpuku ei ole vedenpitävä. Siksi ne istuvat siivet levällään  auringossa.
Retken päätteeksi keitimme vielä Kivat kahvit. Trangiaa ei ole suunniteltu mokkapannun käyttöön, mutta Minun Taitava Mieheni keksi keittää pihtikahvit!

Tänään. Matkalla Helsinkiin Siskon luo. Pakkasin laukun tai onnekseni laukut, otin vesipullon mukaan ihan vaan varmuuden vuoksi bussimatkalle. Lapsiturvallinen korkki oli auennut laukussa. Nyt kaikki vaatteet märkänä...

Lintubongarin peruspäivä

Sielunmaisemassa!

Vietin vanhempien kanssa ihanan pitkän viikonlopun mökillä.

Mökin pihassa on "vierasaittana" asuntovaunu.Se on ehdottomasti paras majoitin, jossa voi yönsä viettää. Se on kuin hotellihuone metsän keskellä. Mi Laik it a Lot!

Lintubongarin uralleni osui jälleen tuttuja lajeja, mutta näinpähän jotain uuttakin. Ensimmäisenä aamuna heräsin linnunlauluun, mutta en jaksanut nousta katsomaan kutka siellä elämöivät. Vilkaistuani kelloa totesin sen olevan vasta puoli seitsemän. Eihän nyt siihen aikaan kannata vielä lomalla nousta.    

Peippopariskunta tepasteli aivan vaunun ikkunan vieressä. Kirjosieppo lenteli pihan poikki varmaankin ruoan haussa. Laulutastas lepäili pienellä kannolla ja tuijotti vessaan menijöitä häpeilemättä.

Läheisessä männyssä kiipesi koukkunokkainen lintu ylöspäin runkoa pitkin. Koukkunokka pyrähti maahan ja pystyin katselemaan sitä lähempää: puukiipijä! 

Voi mikä onnistumisen riemu!

Sillä hetkellä päätin että herään seuraavana aamuna jo puoli kuusi että pääsen osallistumaan aamun nousuun ja kuuntelemaan aamulintuja.

Kello soi puoli kuusi. Ulkona on haudan hiljaista. Edes haavat eivät havisuta lehtiään.     Petturit!

Kello tulee seitsemän. Ei ketään missään. Juon kahvit, luen lintukirjaa ja syön eväät jotka olin itselleni varannut. Ei väkisin!

Paluu menneeseen

Olen kirjoittanut päivän tuoksusta, puutarhahaaveista ja pienistä kokeiluista kasvien kimpussa. Olen kirjoittanut kynsilakasta, huulipunasta ja vaatteista. Ruoasta kirjallisuudessa ja monesta monesta muusta aiheesta.

Joitakin aiheita olen sivunnut vain yhden postauksen verran, toisiin palannut useamminkin.

Päivän tuoksu:

Tänään Chanelin Chance, Au Tendre.

Käytän edelleen ja olen aina käyttänyt paljon pafryymia. Mietin, ihan oikeasti, joka päivälle tuoksun. Sellaisen joka sopii vaatteisiini, mielentilaani, ulkona vallitsevaan ilmaan ja ihan vaan fiilikseen. Kirjoittelin niistä postauksia ennen Suurta Matkaa, mutta vaikka samat proseduurit toistuivat Reissupakussa päivittäin, muut aiheet tuntuivat mielekkäämmiltä.

Uhkasin lehtijutussa ennen lähtöä käyttäväni joka päivä kynsilakkaa ja huulipunaa, sillä muunlainen meikkaaminen, tai lähinnä meikkien puhdistaminen tuntui niin työläältä. Kahdeksan kuukauden aikana oli joitakin päiviä, jolloin, oikeasti,  unohdin huulipunan. Johan Sisko heti kommenttikentässä siitä huomautti! On ollut ihanaa meikata taas Stabiilielämässä, mutta voin aivan yhtä hyvin lähteä ulos meikittömänäkin.

Puutarhani:

Kasvatin Krassit menestyksekkäästi Ikean muovipurkissa Reissupakun ikkunalaudalla.  Tomaatin taimet odottavat Stabiilikodin ikkunalaudalla ulospääsyä, mutta en ole uskaltanut vielä edes ulkoiluttaa niitä kun on ollut niin kylmää. Yhdet kurpitsantaimet kuolivat js Navet'seja en saanut edes itämään. Puutarhapalstalle on kaivettu kasvimaan paikka valmiiiksi. Jos saan syksyllä edes yhden itse kasvattamani vihanneksen, voin onnitella itseäni lämpimällä halauksella.

Reissupaku toimii nykyisin meidän kesämökkinämme, sekä tietysti autonamme. Siellä alkaa olla tavarat kutakuinkin kohdillaan, ettei aina ennen lähtöä tarvitse viedä astioita, pannuja, kattiloita, pyyhkeitä, hammasharjoja tms. kotoa.

Minä:

Olen keksinyt itselleni uuden koukuttavan harrastuksen. Olen tehnyt avainkaulanauhoja ja ajattelin alkaa tehdä korujakin. Tämä pääkallokoru on ehdottomasti paras tekemäni! Vähän pelottava, silti naisellinen!